Porin plikka Elsa tervehtii

Olette jo serkkuni Masan terveiset saaneet, mutta minäkin kerron omani.
Tulin Niinan kyydissä siskoni ja Fannyn kanssa. Ajomatka meni hyvin.
Sisko jäi Tampereelle ja minä tulin Poriin Fannyn kanssa.
Masa oli minua vastassa. Hiukan minua pelottikin, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin.

Tosin kun Niina teki lähtöä, menin

makaamaan Niinan käsilaukun päälle,
että en vain unohtuisi Niinan kyydistä. Aavistus minulla oli, että tänne kyllä jään,

kun siskokin jäi Tampereelle.

Nukuin ensimmäiset kaksi yötä pedissäni mamman sängynvieressä ja

mamma piti kättä minun pedissäni. No, mamma kun kääntyi ja käsi

katosi, minulta tuli pieni itku.
Kolmantena yönä pääsin sitten sänkyyn

(Mamma pelkäsi minun putoavan sängystä).

Masahan nukkuu Annin huoneessa, ensin omassa pedissään

tai sängyn alla ja loppuyöstä kömpii Annin jalkopäähän.

Mamman tyynyllä, kiinni mamman hiuksissa, olen nukkunut oikein hyvin.
Aamulla herätän mamman nuolemalla korvaa ja näykin varovasti…

ellei hän heti herää iske naskalini kunnolla kiinni: MUN ON NÄLKÄ!!.

Tämä tapahtuu siinä puoli kuuden- kuuden aikaan. Pari kertaa olen

nukkunut ihan kahdeksaan asti.
Metsässä olen juoksennellut usein ja mökilläkin ollut. Siellä on tosi kivaa,

kun saa olla ihan vapaasti ja leikkiä Masan kanssa ulkona vapaana.

Masan kanssa toimimme hyvin yhdessä: Masa kantoi mökillä sisään

sohvalle sopivasti lahon puupalikan (mamma kun keskittyi takan

sytyttämiseen ja saimme tehdä projektiamme aivan rauhassa)

Masa murensi puuta sohvalla ja minä avitin niin paljon kuin

kurkottamalla yletyin. Yhteistyössä on voimaa.

Masa on opettanut minulle kaikkea kivaa, kuten miten ”parkkeerataan”

keittiöön, jos työpöydällä on jotain hyvää.

Nyt kuljen jo hienosti minun vaaleanpunaisissa valjaissa Masan kanssa.

Tosin minä johdan lenkkiä, sisua minulta ei puutu. Eilen annoin jo laittaa

oikein reippaasti sen heijastinliivin päälleni:)

T. Elsa /Team Aurinkomagneetti