Syksy on tuonut Saaran ja meidän elämään monia muutoksia. Palasimme syyskuun alussa kesälaitumilta takaisin Tampereelle opiskelemaan ja lähes samantien oli edessä muutto uuteen asuntoon. Nyt Saaralla on reilusti enemmän neliöitä tutkittavana kuin edellisessä kodissa ja myös uutta kotia ympäröivät lenkkimaastot ovat osoittautuneet oikein mukaviksi.


Pari viikkoa sitten vietimme neitokaisen kanssa iltapäivän Valkeakoskella maneesissa, sillä osallistuimme Match show´hun. Saara ylsi kauneudellaan ja käytöksellään pienten koirien luokassa punaisten nauhan saaneiden kärkikymmenikköön, mutta palkinnoille asti ei suorituksella vielä päässyt. Koko kilpailu kesti reilut kolme tuntia odotteluineen ja Saara käyttäytyi oikein mallikkaasti koko ajan. Epämäyräkoiramaiseen tapaan se haukkui vain vähän, mistä olimme oikein tyytyväisiä. Hälinä ei tuntunut neitokaista alkuhämmennyksen jälkeen häiritsevän ja toisten koirien tarkkailu piti mielen virkeänä. Myös emännän taskussa majailleilla nakeilla lienee jotain syytä katseen, kontaktin ja mielen tilaan. :)



Uuteen kotiin muuttamisen jälkeen aloitimme Saaran kanssa tottelevaisuuskoulutuksen. Joka viikko osallistumme puoli tuntia kestäviin harjoituksiin ja lisäksi treenaamme kotitehtäviä kolmisen kertaa viikossa. Tottelevaisuuskoulutuksessa on harjoiteltu toko-kokeen tehtäviä ja parannettu kontaktia. Saara on oppinut joka kerta paljon uutta enkä lakkaa hämmästelemästä, kuinka tottelevainen ja etenkin nopea oppimaan meidän neitokainen on! En olisi ikinä uskonut, että jo kolmen harjoituskerran jälkeen olisimme oppineet näin paljon.



Harrastelun ohella neitokainen on varsin aktiivinen opiskelija tai ainakin opiskelutilanteen tuomasta läheisyydestä nauttija. Tenttikirjoja ei voi lukea yksin eikä tv:n katseleminenkaan onnistu ilman, että pieni mäyräkoiraneitokainen pujahtaisi jostain välistä mahdollisimman lähelle kylkeä ja käpertyisi nukkumaan. Ei ole yksinäistä kotona, kun samassa asunnossa asuu Saara, joka on kiinnostunut kaikesta, mitä tekee.