Tammikuun tohinoita

Bistro- kasvattien isä Fanzu ja emä Netta ottavat rennosti kaulakkain.

Funny, Åsa ja Stella ulkoilee.

Lunta, pakkasta ja pyryä on riittänyt!


Sisällä painimista. Åsa ja Funny.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Stella ja Åsa, kaksi ahmattia.

Rella ja 'sisäinen noutaja'

Rellan lempipuuhaa on nykyään leikki, leikki ja leikki;-) Kaikki käy lelusta - vessapaperirullat, pesupallot, muovipullot, pahvilaatikot, maitotölkit, kaikki mahdollinen pakkausmateriaali.. Ja pehmoleluista on NIIN ihanaa kiskoa vanusisälmykset ulos. Niitä on saanut tuhota mielin määrin ja kämppä välillä hävityksen kauhistus. Mutta kengät ym. pysynyt ehjinä;-)

Muistelen jonkun sanoneen, ettei mäyräkoirat oikein välitä pallon noutamisesta (ainakaan aiemmat mäyräkoirani eivät), mutta Rella innostunut! Aluksi ei tuonut palloa takaisin emännälle, sitten kyllä toi, mutta kyllästyi muutaman kerran jälkeen. Nyt jaksaisi hakea ja tuoda loputtomiin... Ollaan kehitelty tästä variaatio - Alppipuiston pulkkamäessä Rella noutaa keppiä laskemalla mäkeä kepin perässä.. Ohikulkijoita hymyilyttää.. Mutta ilman namia temppu tyssää alkuunsa!

Koirakavereista on valikoitunut suosikit; naapurikorttelin Santeri (p.karv. kääpiö) ehdoton ykkönen, sitten suosiossa isokokoiset vanhemmat herrat, jotka kai pienen Rellan mielessä joitain järkähtämättömiä jättiläisiä, joita vasten kiva pomppia väkkäränä.. Ollaan käyty nyt hakemassa Santeria uloskin, kun Santerin kotiin tuli uusi pieni (ja suloinen!) pentu, jota ei voi vielä jättää yksin. Santerin ja Rellan juoksurallit kyllä riemukkaita!

Rella on yhä pienikokoinen, eilen sylipunnituksessa painoksi 4,8 kg. Ja vasta viikonloppuna oppi kulkemaan kerrostalomme melko jyrkkiä kierreportaita alas, ylös lienee vielä matkaa... Sohvalle ei myöskään yllä hyppäämään ja alennusmyynnistä löydettiin Rellalle intial. lattiatyyny, joka ajaa väliportaan virkaa matkalla sohvalle:-)

Hertta ei tyydy mihinkään risuihin, kun kerran alkaa keppejä kuljettamaan!

Kännykkäkameralla ei pimeässä saanut kovin kummoista kuvaa liikkuvasta makkarasta uusimman grillitikkunsa kanssa, mutta summittainen kokoluokka selvinnee kuitenkin. :>

Kun talvi sekoitti Saaran pään

Kuten muutkin rectuslaiset, myös Saara on seota talvisen maiseman tuottamasta onnesta. Neiti porskuttaa hangessa kuin kotonaan eikä häiriinny, vaikka häviäisi välillä kokonaan lumen sekaan. Talvi on ilmeisen ihmeellistä aikaa mäyräkoiran silmin katsottuna.



Aloitimme eilen kuuden viikon mittaisen pentukurssin. Oikeastaan kurssin olisi pitänyt alkaa jo viikko sitten, mutta kamalat pakkaset viivästyttivät alkua. Saara oli aivan mahtava koko tunnin ajan ja yllätti omistajansa täysin! Harjoittelimme paikallaan odottamista, luokse ja sivulle tulemista sekä seuraamista. Kaikki harjoitukset sujuivat yllättävän hyvin eikä pikkuneiti edes lähtenyt kiinnostavien hajujen perään, vaikka sai kaksistaan hihnan kanssa istuskella. Kotiläksyksi tuli seuraamisharjoituksia ja maahan-käsky. Ulkona pakkasessa ei maahan meneminen kiinnosta, joten sitä pitää harjoitella kodin lämmössä.



Pentukurssin tehtävien ohella harjoittelemme myös kauneudenhoitoa, sillä harjattavana oleminen ei vielä kuulu Saaran lempipuuhiin. Ostin jo pentuaikana neidille oman, soman karstan, mutta se osoittautui ikäväksi hoitovälineeksi. Kun karstan otti käteen ja hellävaraisesti harjasi yhden harjan vedon verran, oli koira kadonnut näköpiiristä. Joululomalla kokeilimme kampaa ja se vaikuttaisi olevan herkkähipiäisen mäyrisneidin mieleen, ainakin enemmän kuin karsta. Vieläkään ei neidin ilme ole nautinnosta muikea, kun sitä kampaa, mutta eiköhän Saara siihenkin totu.

Riku Rectus Hot Shot (Hodari) 9 kk 3 vkk hallitsee jo spagaatin....