Hyvää Uutta Vuotta!

Tervehdys Tammisaaresta!
Tässä Mima tärisee rappusilla -12 asteen pakkasessa tänä aamuna. Mima viihtyy parhaiten sohvassa tai peiton alla talvella.
Toukokuussa 7v. täyttävä Mimurainen on yhtä pieni mäyris kuin tullessaan. Uuden vuoden Mima ottaa vastaan sohvassa rauhallisesti, raketit ei häiritse. Ainoa kiusankappale elämässä on perheen toinen koira Sire joka välillä piinaa Mimaa.

Team Aurinkomagneetti tervehtii

Kiitos kaikille joulutoivotuksista ja terveisistä.

Kuvanne ovat syötävän suloisia ja voin vain kuvitella miten ihkua on kylpeä....ehkä jonain päivänä pihasaunaamme ilmestyy kylpyamme. Teksteistä on selvinnyt että Rectuslaisilla on onnepäivät eivätkä taida íhan aina tietää olevansa koiria... kuten ei Elsa ja Masakaan :)

Elsa on kova plikka saunomaan. Masa ei niinkään saunasta välitä.

Kuvia syksyn viimeisiltä kauniilta päiviltä.

Syksyn sadekelit eivät Elsan ulkoiluintoa jarruttaneet, Masan kylläkin. Hra on sen verran arvonsa tunteva, ettei kurakeleistä välitä. Lenkille lähdettyämme Masan intokin nosti päätään ja nauteimme ulkoilusta keleistä huolimatta.

Ensilumen saapuessa ilo koirilla oli korkealla. Molemmat nauttivat lumesta. Muutamina kovina pakkaspäivinä piipahdimme vai pihalla, tassut kun tahtoivat jäätyä.

Elsa on tällä hetkellä 5,5 kiloinen neito, jolla turkki on kuin karhulla. Karvaa nimittäin riittää. Taitaa pikkuneiti ryhtyä miss pörröksi. Hännästäkin näyttää tulevan karvapeitteen takia oikein muhkea. Korvien päällä on vielä suloiset vauvakarvapörröt, joihin en harjalla tms koske.. jotta sailyisivät mahdollisimman pitkään.

Vaaleanpunaiset pentuvaljaat kävivät pieneksi, joten typy sai "isojen koirien" valjaat ja tietysti punaiset.

Masan dieetti on joulusta huolimatta sujunut hyvin. Poitsu painaa sylipunnituksella 11.1 kg. Eli -1.1 kg on hävinnyt korkeimmasta painosta. Meillä on ensi kesänä kunnon rantaleijona, oikea bech boy. Painonpudotus on hieman ohentanut Masan karvapeitettä .

Lumessa juoksukin sujuu Masalta lennokkaasti kilojen karisemisen myötä.

Hankijuoksu on liikuntana tosi tehokasta niin koirille kuin mammallekkin.

Elsan lennokas luminäyte. Pikkutärrä pomppii
hangessa kuin delfiini meressä konsanaan.

Minä jouluähkyisenä "lyllerrän" perässä. Lähimetsässämme on ihania polkuja, joita on mukava kulkea. Koirat saavat juosta vapaana. Iltaisinkin on nähnyt puikkelehtia puiden lomassa. Pururataosuus on valaistu, mutta kyllä metsäpolku on aina ykkönen.

Onnistuin tumpsahtamaan nenulleni ylittäessämme pientä lumentäyteistyä ojaa. Oli koirat ihmeissään kun punersin ähisten ylös. Keräämäni joulukilot tuntuvat heti.

Siispä, siirryn karppiruokavaliooni takaisin heti vuoden vaihteen jälkeen.


Lenkin jälkeen on mukava nukahtaa eteisin penkinpäällispatjalle, patterin viereen ja tietysti päällekkäin. Toinen lempipaikka on rappuset. Siitä kun on hyvä tarkkailla: kukaan ei poistu tai tule näkemättä.

Elsan hampaiden vaihtuminen on käynyt huomaamattomasti. Neiti on keskittynyt puremaan puruleluja, joten "turnausmenetyksiä" ei juuri ole. Mitä nyt hän hiukan on tuunannut lisää iskän jo Masan tuunausaloitettuja Reinoja. Pukilla oli syy tuoda uudet aamutoffelit iskälle.

Masa ilmeisesti on kouluttanut puremisen

suhteen pikkuista sen verran hyvin, ettei naskaleita ole kokeiltu kovasti.

Sisäsiisteyttä yhä harjoitellaan. Masa oli ekana jouluna 2kk Elsaa vanhempi ja merkkaili olohuoneen verhot pariin kertaan...siis meillä pestiin verhoja Masan pentuaikana aattonakin.

Oppi poika viimein, joten oppii Elsakin aikanaan. Etuna Elsalla on se, ettei hänen pisut ole hajultaa likimainkaan samaa luokkaa kuin Masan.

Kotimme on siis likimain matoton vielä. Ruoka-ja olohuoneisiin olemme koirilta pääsyn estäneet, samoin kun koirien jäädessä keskenään, portitamme rappuset esteeksi yläkertaan menolle. Masa nimittäin pentuaikana kävi kiukkupisumassa yläkerran oleskelutilan sohvan jokuseen kertaan yksin jäädessään... no, saimmehan syyn hankkia uuden sohvan. Pesullakkaan ei testosteronitykin tehotuksua saanut pois. Nykyisin Masa on kaikin puolin oikea gentlemanni, joten hänen osaltaan ovat pentuajan harmit ovat taaksejäänyttä elämää.

Pikkukirppu kyllä osaa myös tehdä mielenosoituspisut tarvittaessa. Esim. Annin päiväpeitto on pyörähdellyt pesukoneessa jokusen kerran. Jostain syystä Tärrä lirauttaa peitolle heti, jos pääsee Annin huoneeseen ja sänkyyn. Neidolla on siis pääsykielto huoneeseen. Tosin, tänä aamulla aamiaisen ja aamu-ulkoilun jälkeen kömpi salaa Annin viereen ja nukkui oikin nätisti siellä.

Aamulla kun Elsa herää, hän käy aina katsomassa eteisin boxissa, josko Masa olisi siellä. Noutaa mitä ilmeisemmin aamiaiselle:)

Rakkailla koirilla on monta nimeä, niin meidänkin makkaroilla. Tarrapampula on niistä yksi, sillä Elsa kulkee perässäni kuin magneetti ja nukkuu jalkojeni päällä (siis hän on hieman itsenäistynyt...ekat viikot kun nukkui hiuksissani).

Olimme ma-ti mökillä, joten Masa nukkui tyynylläni ja Elsa jaloissani...mietin siinä että mites, jos näitä olisi vielä useampi ...(haaveilen kolmannesta, siinä vaiheessa kun tytär lentää pesästä..).

Siis vaikka Koff lähti Porista, meille jäi mäyris ja pentu.

Tälläisiä vuoden viimeisiä terveisiä ja hyvät Uuden Vuoden toivotukset Teille kaikille.

Toivotteleepi Team Aurinkomagneetti perheineen.

Hyvää joulua!

Jade eli Rectus Bistro Queen toivottaa

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

kaikille Rectus-kasvateille sekä tietenkin Niinalle, Funnylle ja Stellalle!

Erityisterveiset Bistro-pentueen sisaruksille

Jerille, Jirolle, Pepille, Reetalle ja Siirille!

"Onko se kääpiö?"

Tervehdys pitkästä aikaa täältä Helsingin Kalliosta, ei ole tahtonut ehtiä päivittämään Rellan kuulumisia.. Yleinen reaktio ihmisillä Rellan kohdatessa on tuo, että luulevat sitä kääpiömäyräkoiraksi. Ja kevyissä mitoissa Rella yhä on, tänään kotivaa'alla saatiin kasaan 4.4 kg.

Lumesta Rella nauttii lähes sekapäisesti;-) ja Linnanmäen kallioilla lumi pöllyää. Pakkasista huolimatta R. tekee lähipuistoissa pitkiä lenkkejä ja yhä pääsääntöisesti vapaana pelmuten, kunhan nuo kodin ja puistojen välissä olevat autotiet ylitetty.




Koirakavereita jo huima määrä kun täällä koiria valtavasti, ja suosikitkin valikoituneet - naapurikorttelin kääpiömäyräkoira Santerin selvästi rakkain.



Sisäsiisteydessä on vielä oppimista, vaikka tässä menty eteenpäin, ja isommat hädät malttaa pidätellä kunnes pääsee ulos, mutta ei osaa vielä pyytää. Kynsien leikkuukin alkanut sujua juustopalojen höystämänä, alkuärhentelyjen jälkeen kynnet saatu napsittua suht mallikkaasti. Kulmahampaita Rellallakin kaksin kappalein nyt, odotellaan nyt vielä hetki niiden suhteen..


Kulmahampaiden kanssa saakin olla varovainen lapsikavereiden kanssa - Rella käynyt kuluneella viikolla 3 lapsiperheessä kyläilemässä, ja yllättävän hyvin sekin sujunut, joskin vahtimista vaatii, varsinkin kun pienimmät kummilapset tekevät kaikkensa villiinnytääkseen 'hauvavauvaa':-)


Liikennevälineilläkin liikkuminen sujuu, joskin metrossa piti eilen menomatkalla pahaa ääntä;-) Vaunun ihmiset kurkottelivat kaulaansa, että missä täällä rääkätään jotain eläinpoloista? Takaisintulomatkaan mennessä Rella oli ilmeisesti tuumannut, että kaipa tämä kaikkein levottomimmankin oloinen vimpain ihan ok on? - Vaikkei tuossa kuvassa ihan vakuuttuneelta vielä näytä..


Sen sijaan vakuuttavasti Rella yrittää siepata toisilta koirilta niiden kepit, lelut tms. pois, isojen koirien kanssa sentään varoo. Kuvassa Rella kohta 15-v. Alman kanssa, ilmeestä voinee päätellä, kuka vei keneltä makuupaikan...

Koiramaiset terveiset täältä Helsingin Fallpakasta!

Rannikolle on pyryttänyt lunta oikein urakalla ja lähimetsän puiden oksat ovat kauttaaltaan useamman sentin lumikuorrutuksen peittämiä. Maassakin lunta on paikka paikoin jopa 20 cm, kun taas latukoneella ajetuilla lenkkipoluilla sitä on vain muutaman sentin. Voisi kuvitella, että huimissa korkeuksissa (maha 13 cm päässä maasta) päivänsä viettävä mäyräkoira haluaisi kulkea vähälumisella uralla, mutta ei: Hertta lahmaa ja kierii ja pomppii mennä lenkillä juuri sieltä missä kinos on paksuin. Sitten korvat ja kuono ovat täynnä lumihilettä tai -paakkuja. Tarpeetonta varmaankin sanoa, että neiti nauttii suuresti lumesta?

Hertan kanssa olemme tehneet jo melko reipastahtisia lenkkejä. Emäntä kun päätti, että nyt lähtee läskiä sopivasti ennen joulua ja 1200kcal ruokavaliolla ja 7km päivittäisellä iltalenkillä on menty eteenpäin. Hertta on ollut ilmeisen hyvillään. Naapurin mummo huomauttikin meidän kolmikkomme (minä, mies ja koira) nähdessämme, että koira on parhaiten varustettu lenkkiin, sillä kun oli fleecevuorinen, kosteutta hylkivä, heijastinnauhoilla koristettu, karvareunuksinen manttelinsa, kun ihmiset kipittelivät vastaan trikoissa ja kesälenkkareissa.

Pakkasessa höyrytyn lenkin jälkeen kelpaa lämmin vaahtokylpy tassuammeessa. Ylimääräisiä tassuja ammeeseen on viime aikoina ollut tyrkyllä. Hertta tulee nimittäin vikisemään pääsyä muun laumansa luokse ja saadessaan tahtonsa läpi, makaa ihmiskasan päällä kuin paraskin hienostokoira. Tosin vaahdon käyttö kylvyssä on täytynyt jättää pois, jos aikoo heltyä päästämään koiran seurakseen; kylpyvaahto maistuisi Hertalle epäterveellisen paljon...

Hertta on tottunut makaamaan päivätorkkujeni aikaan ihan naamani vieressä ja lipittelemään välillä nenääni. Silmäni leikattiin laseroinnilla keskiviikkona ja joudun käyttämään suojalaseja nukkuessa vielä viikon sekä suojelemaan silmiä kaikilta iskuilta tavallistakin tarkemmin kuukauden, ettei leikkausarpi repeä. Koira on siis kylmästi hätistetty pois kiehnäämästä kasvojeni läheltä. Keskiviikko iltana se vikisi sängyn jalkopäässä ja koetti heittäytyä selälleen, antaa nilkalleni tassua ja muutenkin kaikin tavoin nöyristellä päästäkseen takaisin suosiooni. Se ilmeisesti kuvitteli tehneensä jonkin kaardinaalimunauksen, kun se ajettiin jatkuvasti pois emännän välittömästä läheisyydestä. Lopulta ininän, anomisen ja silmäsäryn yhdistelmään kyllästyneenä siirsin koiran olohuoneeseen ja lääkärin määräämät diapamit ja buranat nassuun. Vieläkin koira pysähtyy välillä ihmettelemään pää kallellaan, miksei leikkiessä saisi tulla höntsäämään yhtä iholle kuin normaalisti.

Armottomana (tai armoitettuna) jouluihmisenä olen hankkinut meille joulukuusen jo joulukuun ensimmäisenä päivänä. Kun kissat ovat keskittyneet kynimään kuusen alimpia oksia kaljuiksi ja varastamaan palloja omiin leikkeihinsä, Hertta on ottanut omaksi asiakseen lipittää kuusen jalasta vettä ja jättää kuusiparan välillä täysin ilman juotavaa. Myös isoissa vadeissa olevat sisal- ja pahvikoristepallot ovat olleet työpäivien aikana välillä ylitsepääsemätön houkutus ja niitä on löytynyt auki nakerrettuina tai silputtuina olohuoneen matolta.

Kaiken kaikkiaan Hertan kanssa on kuitenkin selvitty melko vähillä materiaalisilla vahingoilla. Neiti on jyrsinyt alle vuodessa historiaan vain:

pienen kumiankan (löysi ilmeisesti kylpyammeen alta),

useat naisten (käytetyt) alushousut (naminam sitten vaan!),

muutaman joulupallon,

yhden MyLittlePonyn,

olohuoneen huopapohjaisen maton

(minä kun oletin, että sille olisi oksennettu tai pissattu, mutta sitten se syötiinkin)

muutaman oman pehmolelunsa (vanut revitty ympäri asuntoa, onneksi ei nielty),

mieheltä yhden villasukan ja villatumpun (mitäs lojuivat lattialla!).

Hertta on päässyt kokemaan myös näyttelykehien ihmeellistä maailmaa Niinan kanssa.

Uuden Vuoden jälkeen luvassa on maakuntamatkailua muun muassa islanninhevostilalle, jolla ihmeteltävänä on issikoiden lisäksi myös useampia villakoiria ja kissoja. Koirakavereita on tullut nähtyä harvakseltaan, mutta säännöllisesti myöskin kotipuolessa. Lapinkoira Pyry, joka on jo aikamoinen jörrikkä on käynyt tervehtimässä Herttaa ja lähistön koirapuistossa on ollut ilahduttavan paljon hyvin käyttäytyviä, pienempää koiraa huomioon ottavasti leikkiviä, melko samanikäisiä koiria kuin Hertta.

Tuoksuvaa joulua ja sähäkkää uutta vuotta kaikille!

Saara on suorastaan seota onnesta, kun ulkona saa painella nenä lumihangessa. Harmi vaan, ettei kaupungissa ole mahdollisuutta juoksuttaa pikkukoiraa vapaana. Onneksi torstaina alkaa joululoma ja suuntaamme kohti kotiseutua ja innokasta Taavi-kaveria. Maalla, tarhassa on hyvä telmiä toverin kanssa!



Me odottelemme jännityksellä, koska yläkulmahampaat päättävät tippua pois. Uudet tulokkaat kasvavat jo vieressä ja arpapeliä käydään joka päivä, viedäkö eläinlääkärille vai ei viedä. Nyt olen päättänyt, että mikäli vielä torstainakaan ei ole suurta heilumista havaittavissa, soitan eläinlääkärille ja toivon aikaa perjantaille. Toivottavasti kuitenkin tippuisivat itse niin ei tarvitsisi lääkärissä käydä.



Mahdollisia kevätpuolen näyttelyitä ajatellen harjoittelimme yksi ilta pöydällä seisomista meidän olohuoneen sohvapöydän ja auton maton avustuksella. Hetkittäin meni jopa melko hyvin, mutta harjoitusta tarvitsemme vielä paljon, että moinen onnistuisi myös muiden koirien läsnäollessa.



Tammikuussa vien pikkuneidin pentukurssille. Kuutena lauantaina opettelemme elämän perussääntöjä. Saa nähdä, millainen oppija neiti on. Tassua se osaa antaa jo nätisti, mutta siitä ei ole kauheasti iloa tuolla ulkona kulkiessa :)

Saara ja omistajat toivottavat hyvää joulua kaikille!

Santtu on terhakka risun kerääjä

Santtu on kasvanut kovaa vauhtia, painoa herralla on 7,7 kg ja on todella reipas ja terhakka
lenkkeilijä.
Pissimiset sisätiloihin on vähentyneet ja osaa jo kivasti osoittaa milloin ulos pitäisi päästä.
Ruoka maistuu ja kaikki muukin mitä mm lenkkipolulla sattuu eteen tulemaan.
Vähän on vielä tuota pennulle ominaista puremista joka tosin on leikkisää mutta siitä on
pian päästävä eroon.

Joka ulkoilun päätteeksi Santtu löytää aina jotain mukana kuljetettavaa ja mitä isompi keppi sen parempi.Santulla on ihan mahtavan iloinen ja sosiaalinen luonne.Uusia koira tuttavuuksia solmittiin tänään oikein urakalla hämmästystä aiheuttaa Santun koko ikään nähden ... olemmeko kasvattamassa 'monsteria' :D?
Joulun odotusta kaikille ja hyvää itsenäisyyspäivää.