Olimme Lassin ja perheeni sekä Hertan kanssa Kouvolan lähellä OAJ:n Tirvassa mökkeilemässä kuluneen viikonlopun. Oli kostea, mutta kuulas, ruskan sävyttämä viikonloppu. Söimme mahamme kipeiksi villiintyneiden omenapuiden antimista, saunoimme, uimme ja kävelimme luonnossa, Hertta painellen etunenässä aina kuin suinkin sai.
Tirvan vanha Ruukkialue sijaitsee loma-asunnoiksi muutettuine vanhoine puuleikkaushuviloineen ja tehtaineen saarella, jota kiertävän joen rannalla on Miilusauna, vanha padottu koski sekä monia muita hienoja paikkoja. Uutena juttuna löysimme majavien järsimiä puita sekä padon alun ja näimmepä Hertan kanssa pari lättähäntää vilaukselta metsän reunassa joen rannalla.
Hertta kokeili leikkimielistä jäljitystä minun, Lassin ja pikkuveljieni kanssa. Lähetimme jonkun vuorollaan piiloon, kiinnitimme Hertan huomion toisaalle, kunnes etsittävä ehti piiloon, annoimme Hertan haistaa piiloon menneen ihmisen vaatekappaletta ja päästimme sen jäljelle. Yllätykseksemme se löysi joka kerta piiloutuneen ihmisen ja seurasi jälkeä jokaista hämäykseksi tehtyä koukkausta myöten. Leikin jälkeen, heti sisälle päästyään ja kevyen kuivauksen jälkeen Hertta nukahti rapaisena ja onnellisena eteisen matolle.
Hertta putsasi itseään koko reissun ajan usein ja totesimmekin sillä alkaneen toisen juoksun. Ei kun vaan pinkit pitsipikkarit käyttöön ja ei-pesänrakennustarpeiksi-suotavat- ja ei-vesupesun-kestävät-tekstiilit muutamaksi viikoksi piiloon!
A.Lepisto.jpg)