Pian kaksi viikkoa on kulunut tuosta aurinkoisesta sunnuntaista, kun palauttelimme mieliimme koirakoulun oppeja. Saara aloitti elämänsä kolmannen juoksun heti joululoman päätteeksi, minkä takia meille tuli lähes kahden kuukauden tauko toko-harjoituksista. Juoksun hiipumisen päätteeksi suuntasimme vakioharjoitusparkkikselle testaamaan, ovatko kaikki temput unohtuneet.
Onneksemme huomasimme, että suurin osa opituista asioista on yhä muistissa. Saara malttaa odottaa paikallaan ja tulee hyvin luokse kutsuttaessa. Vauhdista seisomaan jääminen onnistuu lähes aina, mutta luoksetulon keskellä seiso-käsky ei tarkoita Saaran mielestä mitään. Ei myöskään paikallaan "jumpattaessa".
Noutoja aloimme harjoitella viime harjoituskerralla, mutta ne eivät neitokaista liiemmin kiinnosta. Pikkuneiti jää nimittäin viereeni tuijottamaan, että mistä se nami on tulossa. Lentävät nännikumit ja frisbeet eivät paljoa kiinnosta, kun tarjolla saattaa olla nakkeja. Kotiläksynä on ostaa pieni patukka ja yrittää sen avulla herätellä noutovaistoa. Hiljaa hyvä tulee. Toivottavasti.
Kontakti Saaralla on pääasiassa hyvä, tosin se suuntautuu namiin eikä omistajaan. Johonkin kuitenkin :) Koirakoulussa nenä on välillä liian lähellä maata ja toisten koirien hajut kuljettavat Saaraa ihan toisella tapaa kuin käsky on käynyt.
Ensi kuun puolivälissä lähdemme testaamaan kontaktia uudenlaisen lajin pariin, sillä ilmoittauduimme koiratanssin esittelykurssille. Kurssi kestää vain yhden tapaamisen ajan ja luvassa on hauskaa höntsäilyä koirien kanssa. Nokialle kokoontunee iso jengi mäyräkoiria, sillä tapahtuma on Tammermaan mäyräkoirakerhon järjestämä. Ensi kertaa urkenemme oman mäyräkoirakerhomme tapahtumiin. Keväällä olisi tiedossa LUT-tutustumispäivä, mutta saa nähdä, mahtuuko se kalenteriin. Kiinnostus luolahommia kohtaan on kyllä valtava!
Keväämmällä on tarkoitus myös jatkaa juoksuongelmien keskeyttämää näyttelyuraa. Lähteä katsomaan, millainen ruma ankanpoikanen meidän Saarasta on kasvanut. Näillä pakkasille pysymme kuitenkin tiiviisti vällyjen alla. Välillä tosin on pakko piipahtaa ulkona, mikä ei yhtään ole lämpöä rakastavan Saaran mieleen. Sohvan nurkka ja kasa tyynyjä miellyttää neitiä huomattavasti enemmän.
