Kuvaterveisiä marraskuulta

Velipojat Santtu (R. El San Miguel) ja Sisu (R.Primetime) heräilemässä rauhotuksesta selkä-röntgen- kuvien jälkeen.



Kännykkään tulleita kuvaterveisiä alla.. Kiitos lähettäjille!:)

Riku (R. El Rebel) ja Saku (R. Someone For You)

Santtu(R. El San Miguel)

Santtu rentoutuu:)

Vertin terveiset

Kesämuistoja piristämään pimeitä syyspäiviä... Vertti (R. Hot Spotted) nauttii heinäkuisesta kesäpäivästä rannalla. Vertti on komea poitsu:) Kiitos kuvasta Ailalle!

Sienimetsää ja kurakelejä..

Syksy on jo pitkällä, ja tänään käytiin Sipoossa sienimetsässä Sulo- ja Santeri-mäykkyjen kanssa, joskin Rellan intohimojen kohteena on sienien sijasta oravat ja neiti tutkii tarkkaan puunrungot..Ja syyssateiden vuoksi kotiin palatessa ensimmäiseksi aina suihkun kautta;-)

Välillä Rella ollut Lahdessa hoidossa, jossa puolestaan kaverina Ropo. Näistä mustista makkaroista on tullut mainiot kaverukset!

Pepin terveiset

Pepi (R. Bistro Chef) on päässyt nauttimaan alkusyksystä mm. mökillä, jossa poitsu tykkää kuulema kovasti olla kun pääsee nuuskuttelemaan vapaana.

Kiitos kuvista ja terveisistä Emilialle!

Toissaviikolla tavattiinkin Pepiä ulkoilulenkin merkeissä. Pepi on varsin ystävällinen herrasmies, joka tulee toimeen kaikkien kanssa:)

Syksyä kohti..

Aurinkoiset ja lämpimät syyspäivät muistuttavat kesästä, joka alkaa olla takanapäin.. Rellan kesä mennyt lokoisasti ulkoillen ja uiden, elokuu meni Ropo-kaverin seurana Lahdessa.

Touko-kesäkuussa käytiin muutamassa mätsärissä, missä alkoi sujui hyvin, kun Rella suostui näyttämään hampaitaan. Myös kehässä liikkuminen alkoi sujua ilman pomppimista, samoin paikallaan seisominen, mikä ollut eloisan pikkuneidin mielestä perin tylsää;-) Heinäkuun näyttelyssä R. mitattiin ja siirrettiin kääpiöluokkaan, mutta hampaita katsottaessa neiti pisti taas ranttaliksi, sai kuitenkin arvostelun "Erinomainen tyyppi. Kaunis pää. Riittävä kaula, hyvä runko. Vahva hyvä luusto. Oikean laatuinen karvapeite. Niukasti kulmautunut etuosa, hyvä takaosa. Liikkuu etuosan kulmauksista johtuen vähän etumatalasti, muuten hyvin. Varauksellinen käytös pilasi nartun mahdollisuudet, nartun pöytäkäytös varautunut, mutta ei purrut, pöytäkätöksen vuoksi palkintosija". Tuomari kannusti jatkamaan mätsäreitä.. Parissa käytiin ja myös parilla näyttelytreenikurssilla. Hampaita näyttäessä neiti varauksellinen, vaikka tuttujen ihmisten antaa kyllä kopeloida itseään miten vaan;-) Ja syyskuun alun näyttelyssä tuli EVA, ne hampaat:-(.. Mutta nyt pidetään vähän taukoa noissa puuhissa ja nautitaan alkavasta syksystä. Loppuun vielä kuva säihkysilmä-Rellasta, kaveri kokeili uuden iPhone'nsa kameraa, salama näyttäisi toimivan:-)

Saaran kesäkuulumiset

Kesä vilahti taas ohitse ja eilen palasimme Saaran kanssa lomalaitumilta Kaakkois-Suomesta takaisin tänne Tampereen opiskeluhulinoihin. Vietimme kesän vanhempieni luona, jossa Saaran seurana oli jo pennusta asti tutuksi tullut cairnterrieri Taavi sekä uudempi tuttavuus, äitini toinen cairni Jaska.

Ennen kesälaitumille lähtemistä kävimme Saaran kanssa kahdessa näyttelyssä. Lappeenrannasta pikkuneiti nappasi mukaansa EH:n ja arvostelun, joka sanoi: "20-kuukautinen narttu, jolla on mukava pää. Ylälinjan pitäisi olla parempi, hännän asento on oikea. Hieman avoin edestä. Karvan/turkin pitäisi olla parempi."

Lappeenrannan hyvien kokemusten saattelemana suuntasimme Tampereen näyttelyyn, joka päättyi pienoiseen katastrofiin. Jouduimme odottamaan vuoroamme nelisen tuntia, koska näyttelyaikataulu laahasi pahasti jäljessä. Kun viimein pääsimme kehään, Saara ei suvainnutkaan tuomarin hipelöintiä ja yritti purra tuomaria. Tampereelta käsiin jäi siis hylätty suoritus ja suuri ihmetys.

Tampereen jälkeen emme ole ehtineet (emmekä rohjenneet) osallistua näyttelyihin. Vietimme kerrassaan rentouttavan maaseutukesän ja Saara sai telmiä koirakavereidensa kanssa päivästä toiseen. Heinäkuun ajaksi erakoiduimme mökille, koska Saaralla oli juoksu, mutta muulloin koirakavereita oli läsnä päivittäin.

Saaran uusin laumakaveri Jaska liittyi joukkoomme ennen juhannusta ja sitkeä pentu on pistänyt Saaran ajoittain melko tiukillekin. Onneksi neiti on vielä sen verran nuori ja huumorintajuinen, että jaksaa leikkiä. Leikkiminen tosin kiinnostaa vain tuttujen koirien kanssa. Edes elokuussa tavattu oma sisko, Myy, ei saanut houkuteltua ujohkoa Saaraa painihommiin.

Syksyn mittaan jatkamme tokoilua ja ilmoittauduimme myös jäljestämiskurssille. Kesällä ehdimme kokeilla kaksi verijälkeä ja niiden harjoittelemista on tarkoitus jatkaa vielä tänä syksynä tai viimeistään ensi kesänä. Jäljestämiskurssilla taas harjoittelemme toisenlaista jäljestämistä, hajun perusteella ilmeisesti. Tampereen näyttelytapahtumien takia suunnitteilla on myös näyttelykurssille osallistuminen, mutta vielä en ole meitä sellaiselle ilmoittanut. Täällä näyttäisi olevan myös runsaasti mätsäreitä eli harjoitusmahdollisuuksia löytyy, kunhan vain rohkenisimme lähtemään.

Kesäterveisiä maalta!

Toivottavat

räkättirastaita marjapuskista häätävä Hertta,

auringosta ja marjoista nauttivat Karoliina & Lassi

sekä hiirenmetsästyskissat Peppi & Vanja.

Jälkitreenit

Kävimme Niinan ja Hertan kanssa harjoittelemassa ensimmäistä kertaa verijälkeä.

Sää oli mainio, mutta hyttysiä oli, ei kovinkaan yllättäen, riesaksi asti.

Reissu meni kaikkineen ihan hyvin ja Hertta suoriutui kuulemma ensikertalaiseksi mainiosti jäljen seuraamisesta. Yllättävän hyvin se jaksoi keskittyä ylimääräisestä energiasta, vieraasta ympäristöstä ja metsän jännistä hajuista (mm. jokin raato lojui kaluttuna metsässä) huolimatta.

Pieni säikähdyskin koettiin. Hertan jälkihihnan solmut olivat päässeet löystymään ja siksi se pääsi kaahottamaan kerran karkuun jonkin metsäkanalinnun noustessa lentoon pusikosta.

Perusteellisen kertaopetuksen jälkeen uskoisin, huolellisella muistiinpalauttamisella homman alussa, osaavani tehdä jälkiä itsekin lähimetsiin ja varsinkin mökillä tms. paikoissa, joissa metsäalueet eivät ole jatkuvassa virkistyskäytössä. Onhan se mukavaa, kun voi tarjota koiruudelle jotain mielekästä puuhaa ja käyttöä nuuskuttimille.

Nyt juhannuksena (sekä lähiviikonloppuina että lomalla muutenkin) pitäisikin treenata Hertan kanssa jälkihommia lisää, koska Hertta lähtee siinä puuhassa mahdollisesti arvioitavaksi alkusyksystä.

Kesä on täällä taas!

Kesän ja näyttelykauden avajaisia vietettiin 15.5 Viikin Gardenian pihalla koiratapahtumassa ja match showssa. Mukana oli Rella, Myy, Frida ja Funny sekä joukko Hiucan- mäyriksiä, nuoria ja vanhempia. Olipa myös belgianpaimenkoira Pessikin mukana moikkaamassa mäyriksiä. Ja tietysti koirien kanssa mukava joukko ihmisiä:) Törmättiin myös muihin mäyristuttuihin sattumalta. Aurinkoinen ja kiva kevätpäivä!
Yhtään ryhmäkuvaa ei harmi kyllä tullut otettua.
Sari ehti laittaa jo muutaman kuvan siskoksista, kiitos! Tässä muutama otos lisää.

Rella osaa hienosti odottaa omaa vuoroaan

Pöydällä olo ja tuomarin tutkimuskin sujuu jo oikein mallikkaasti:)

Liikkumisesta ja sivulla seuraamisesta puhumattakaan, hienoa!

E- siskoksista on moni päässyt tottelevaisuusharjoituksiin ja ovat siitä kovin innostuneita.

Myy ja Rella












Toukokuussa tapasimme muissa merkeissä Jerin (R.Bistro King). Jeri oli yhtä iloinen kuin aina ennen ja komea herra!

Myös H- sisaruksista Riku ja Hertta tapasivat toisensa kesäkuun alussa pienen tauon jälkeen.

Riku pusuttaa ja tervehtii "Moikka moi vaan systeri taas!"

Riku ja Hertta

Rikustakin on kasvanut komea nuori mäyris.









Vielä yksi kuva, joka on jäänyt talvella laittamatta. Kännykkäkameralla otettu kuva Santusta (R. El San Miguel)

Santulle kesäisiä terveisiä!

Rella ja kaverinsa Ropo..

Rellan alkukesään on kuulunut ensimmäiset match show't ja uusi kaveri - pitkäkarvainen kääpiömäykky, josta Niina viestitti Ajankohtaista-sivulla. 16.5. haettiin Niinan ja Rellan kanssa Ropo, joka on osoittautunut perin lempeäksi herraksi ja on varsinainen 'rakkauden kerjäläinen' - se tuijottelee vetoavasti ja käyttää hyväkseen ohi kiitävimmänkin hetken päästä syliin, jossa se tekee heti olonsa kotoisaksi!

Viikon Ropo totutteli Rellaan ja äitiini, jonka kanssa se sitten lähti Lahteen asustelemaan, kun äitini edellinen mäykky kuoli vuosi sitten 15-v:na. Koirat monella tavalla erilaisia, mutta hyvin yhteiselonsa on lähtenyt sujumaan alun ujostelun jälkeen. Ensimmäisenä iltana Rella meni mököttämään eteisen nurkkaan, mihin Ropo hivuttautui varovasti viereen..

Seuraavana aamuna Rella päästi herran jo viereensä soffalle;-) Niinan houkuttelemana käytiin toukokuussa myös kahdessa match show'ssa, joissa Rella esittäytyi jo mallikkaammin kuin viime elokuun näyttelyssä, jossa ei suostunut arvosteltavaksi;-) Match show'ssa Rella tapasi myös Myy-siskoaan, ja vanhat pentuajan painit tuntui muistuvan heti mieleen, vaikka malttoivat vähän poseeratakin..

Kohti kevättä!

Rellan kuulumisia pitänyt päivittää pitkin syksyä/talvea, vaan näin se aika on päässyt vierähtämään. Rellakin muutti viime vuoden loppupuolella, kuvassa totuttelee uuteen kotiin, joka tosin siirtyi vain n. puolen kilometrin matkan Alppilaan, eli ulkoilureitit ja myös koirakaverit pysyivät samoina, rauhallisemmilla kulmilla vaan ollaan.

Kallion koirakerhossa käytiin syys-sunnuntaisin arkitottis-treeneissä, nyt talvella jääneet, kun ulkotreenit.. Syksyllä osallistuimme myös pöytäharjoittelukurssille, Rellahan kieltäytyi avaamasta suutaan elokuussa debyyttinäyttelyssään (joka oli sitä myös emännälleenkin). Kurssi meni ok ja syntyi vaikutelma, että Rella häkeltyi enemmänkin isosta ja tummanpuhuvasta miestuomarista kuin sinällään hampaidensa esittelystä, mutta pitäisihän sen sujua tuomarista riippumatta, jos aiomme näyttelyharrastusta yhtään eteenpäin viedä?..

Jos Rella rakasti kesää ja uintia, niin kyllä se rakastaa talvea ja luntakin! Haluaisi kirmata hangessa vaikka kuinka pitkään, ja keppien/lumipallojen yms. perässä loikkiminen ihan lempparipuuhaa, pahimmastakaan pakkasista ei neiti ollut juuri moksiskaan..

Santeri- ja Sulo-poikia on tapailtu säännöllisesti ja Rella on oppinut luikahtamaan liian kuumiksi käyvistä kosiopuuhista;-)

Pian kaksi viikkoa on kulunut tuosta aurinkoisesta sunnuntaista, kun palauttelimme mieliimme koirakoulun oppeja. Saara aloitti elämänsä kolmannen juoksun heti joululoman päätteeksi, minkä takia meille tuli lähes kahden kuukauden tauko toko-harjoituksista. Juoksun hiipumisen päätteeksi suuntasimme vakioharjoitusparkkikselle testaamaan, ovatko kaikki temput unohtuneet.


Onneksemme huomasimme, että suurin osa opituista asioista on yhä muistissa. Saara malttaa odottaa paikallaan ja tulee hyvin luokse kutsuttaessa. Vauhdista seisomaan jääminen onnistuu lähes aina, mutta luoksetulon keskellä seiso-käsky ei tarkoita Saaran mielestä mitään. Ei myöskään paikallaan "jumpattaessa".


Noutoja aloimme harjoitella viime harjoituskerralla, mutta ne eivät neitokaista liiemmin kiinnosta. Pikkuneiti jää nimittäin viereeni tuijottamaan, että mistä se nami on tulossa. Lentävät nännikumit ja frisbeet eivät paljoa kiinnosta, kun tarjolla saattaa olla nakkeja. Kotiläksynä on ostaa pieni patukka ja yrittää sen avulla herätellä noutovaistoa. Hiljaa hyvä tulee. Toivottavasti.


Kontakti Saaralla on pääasiassa hyvä, tosin se suuntautuu namiin eikä omistajaan. Johonkin kuitenkin :) Koirakoulussa nenä on välillä liian lähellä maata ja toisten koirien hajut kuljettavat Saaraa ihan toisella tapaa kuin käsky on käynyt.


Ensi kuun puolivälissä lähdemme testaamaan kontaktia uudenlaisen lajin pariin, sillä ilmoittauduimme koiratanssin esittelykurssille. Kurssi kestää vain yhden tapaamisen ajan ja luvassa on hauskaa höntsäilyä koirien kanssa. Nokialle kokoontunee iso jengi mäyräkoiria, sillä tapahtuma on Tammermaan mäyräkoirakerhon järjestämä. Ensi kertaa urkenemme oman mäyräkoirakerhomme tapahtumiin. Keväällä olisi tiedossa LUT-tutustumispäivä, mutta saa nähdä, mahtuuko se kalenteriin. Kiinnostus luolahommia kohtaan on kyllä valtava!

Keväämmällä on tarkoitus myös jatkaa juoksuongelmien keskeyttämää näyttelyuraa. Lähteä katsomaan, millainen ruma ankanpoikanen meidän Saarasta on kasvanut. Näillä pakkasille pysymme kuitenkin tiiviisti vällyjen alla. Välillä tosin on pakko piipahtaa ulkona, mikä ei yhtään ole lämpöä rakastavan Saaran mieleen. Sohvan nurkka ja kasa tyynyjä miellyttää neitiä huomattavasti enemmän.