Terveisiä Tampereelta!

Rectus El Sagres eli Saara tervehtii sisaruksiaan täältä Tampereelta. Ensimmäiset viikot uudessa kodissa ovat sujuneet hyvin. Neiti kasvaa suorastaan silmissä ja terävöityy päivä päivältä - mäyräkoiran linjakkaat piirteet valtaavat alaa pentuajan pehmeydeltä.

Ensimmäisestä yöstä asti Saara on nukkunut oikein mallikkaasti. Ruoka maistuu hyvin ja kaikki ympärillä tapahtuva kiinnostaa ylitsepääsemättömän paljon. Pihanurmikon tonkiminen on yksi parhaista harrastuksista ja löytöjä pitäisi aina saada myös maistaa, vaikka hihnan päässä ei:tä hokeva omistaja olisikin toista mieltä.



Kun nenän saa pois nurmikosta, hurmaa Saara ohikulkijan ja heittäytyy uuden tuttavuuden jalkoihin rapsutuksia vastaanottamaan. Koska kotimme sijaitsee usean koulun läheisyydessä, riittää innokkaita rapsuttajia vaikka muille jakaa. Toisaalta mäyräkoiranpentu näyttäisi pehmentävän sydämiä iästä ja sukupuolesta riippumatta.



Kasvavalle lapselle uni maittaa yön lisäksi myös päivällä ja nukkuma-asennot ovat mitä viihdyttävintä katseltavaa. Rauhallisena opiskelupäivänä Saara pääsee nukkumaan emäntänsä viereen sohvalle. Siellä sitten luetaan ja tehdään kouluhommia, jotka ovat nuoren neidin mielestä niin tylsiä, että uni tulee heti ensimmäisten minuuttien aikana. Opiskelumotivaatio meinaa vaihtua päiväunihaaveisiin, kun kuuntelee vieressä tuhisevaa mäyräkoiraa.



Sohvan selkänojaa suojaava lampaankarva on Saaran mielestä mitä mainioin nukkuma-alusta, mutta myös mukava purulelu - sohvalle tosin pääsee vain todella väsyneenä ja rauhallisena, jotta lampaankarvasta olisi iloa vielä pitkään. Karvan seasta Saaran on hyvä tirkistellä, mitä muualla asunnossa touhuillaan. Katseillaan Saara hurmaa omistajansa joka päivä.

Porin plikka Elsa tervehtii

Olette jo serkkuni Masan terveiset saaneet, mutta minäkin kerron omani.
Tulin Niinan kyydissä siskoni ja Fannyn kanssa. Ajomatka meni hyvin.
Sisko jäi Tampereelle ja minä tulin Poriin Fannyn kanssa.
Masa oli minua vastassa. Hiukan minua pelottikin, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin.

Tosin kun Niina teki lähtöä, menin

makaamaan Niinan käsilaukun päälle,
että en vain unohtuisi Niinan kyydistä. Aavistus minulla oli, että tänne kyllä jään,

kun siskokin jäi Tampereelle.

Nukuin ensimmäiset kaksi yötä pedissäni mamman sängynvieressä ja

mamma piti kättä minun pedissäni. No, mamma kun kääntyi ja käsi

katosi, minulta tuli pieni itku.
Kolmantena yönä pääsin sitten sänkyyn

(Mamma pelkäsi minun putoavan sängystä).

Masahan nukkuu Annin huoneessa, ensin omassa pedissään

tai sängyn alla ja loppuyöstä kömpii Annin jalkopäähän.

Mamman tyynyllä, kiinni mamman hiuksissa, olen nukkunut oikein hyvin.
Aamulla herätän mamman nuolemalla korvaa ja näykin varovasti…

ellei hän heti herää iske naskalini kunnolla kiinni: MUN ON NÄLKÄ!!.

Tämä tapahtuu siinä puoli kuuden- kuuden aikaan. Pari kertaa olen

nukkunut ihan kahdeksaan asti.
Metsässä olen juoksennellut usein ja mökilläkin ollut. Siellä on tosi kivaa,

kun saa olla ihan vapaasti ja leikkiä Masan kanssa ulkona vapaana.

Masan kanssa toimimme hyvin yhdessä: Masa kantoi mökillä sisään

sohvalle sopivasti lahon puupalikan (mamma kun keskittyi takan

sytyttämiseen ja saimme tehdä projektiamme aivan rauhassa)

Masa murensi puuta sohvalla ja minä avitin niin paljon kuin

kurkottamalla yletyin. Yhteistyössä on voimaa.

Masa on opettanut minulle kaikkea kivaa, kuten miten ”parkkeerataan”

keittiöön, jos työpöydällä on jotain hyvää.

Nyt kuljen jo hienosti minun vaaleanpunaisissa valjaissa Masan kanssa.

Tosin minä johdan lenkkiä, sisua minulta ei puutu. Eilen annoin jo laittaa

oikein reippaasti sen heijastinliivin päälleni:)

T. Elsa /Team Aurinkomagneetti

Kallion friidu?

Rectus Estrella Levante, eli Rella, eli Rellukka ei arvannut mihin muutoksen pyörteisiin tuli tempaistuksi Niinan kyyditessä meidät Laajasalosta tänne Kallion kulmille, pimeä oli jo ehtinyt laskeutua..

Leikin ja ruuan jälkeen uuvahti unten maille, mutta heräsi klo 04 tarpeilleen ja kauhukseen huomasi rakkaiden siskojen ja veljien, ja kaikkien muidenkin niin ihmis- kuin eläinkaverien kadonneen. Seurauksena hätääntynyt kiljunta, nyt tiedän miltä kuulostaa koiranpennun kiljuminen, sydäntä raastoi.. Muutaman tunnin päästä sain tytön rauhoittumaan, sen jälkeen Rella on nukkunut yönsä kuin enkeli.

Ensimmäiset päivät tutustuttiin uuteen kotiin, ja uusiin ääniin - pentukodin jälkeen kaupungin liikenne ja hälinä oli Rellalle hämmentävää, ja mieluisinta taisi olla puuhastelu emännän sylissä..

Alkupäivien jälkeen lähdettiin kuitenkin reippaasti liikkeelle tutustuttamaan Rellaa kaupunkilaiskoiran elämään. Kahvittelu Kallion Karhupuiston ulkokahvilassa muodostui Rellalle käännekohdaksi; kaikki kahvilan ihmiset halusivat moikata ja rapsutella perin innokkaasti ja Rella taisi oivaltaa, että ihmisethän vähän heikkona siihen;-) Sen jälkeen Rella mennyt itse omatoimisesti moikkaamaan jokaisen vastaantulijan. Myös lapsi-ihmisiin Rella tutustunut, kun emännän yksi kummilapsi Kerttu (2-v) oli äitinsä kanssa Rellaa hoitamassa - tuolloin Kerttua juuri vieroitettiin tutista, ja Kerttu kaavaili mielessään, että hän juhlallisesti luovuttaa rakkaan tuttinsa hauvavauvalle!

Tervehdys metsästä!

Terveisiä metsästä haukahtelee täällä Siiri (Rectus bistro Princess)! Ollaan oltu kovasti ulkoilemassa syksyisissä metsissä ja on tullut syötyäkin hurjasti mustikoita, juolukoita ja puolukoita. Slurps! Me ollaan nyt jouduttu olemaan kyllä kiinni metsälenkeillä kun mulla on juoksut juuri loppunu ja mamma ei luota nyt mun kulkemisiini yhtään. Mutta hauskaa on metsällä silti ollut! Paljon on mielenkiintoista haisteltavaa ja makoista syötävää siellä.

Me ollaan kuulemma lähdössä pohjoiseenkin käymään kuukauden päästä, minä en tiedä mitä se tarkoittaa mutta kuulemma kivaa maisemanvaihdosta on tulossa. Ronja tietää kertoa näin koska se on siellä ehtinyt joskus jo käymään. Mukavia syyspäiviä kaikille!

Mukava lukea kuulumisia, kiitos!

Hienoa, että blogiin tullut uusia kirjoituksia! Hauska lukea kuulumisianne:)
Pennut omaavat hyvän ruokahalun niin kuin äitinsäkin ja ovat kasvaneet. Santtu on tosissaan vetänyt painoa:) Sisko Estrella Galicia on samaa luokkaa kuin siskot Elsa ja Saara ja veli Riku.

Olemme saaneet kutsun H-pentujen kanssa Vertin luoksi treffeille. Huomenna suuntaamme sinne. Tapaamisesta lisää täällä myöhemmin.

Mukava syksyn jatkoa kaikille!:)

Mäykky terveisiä Espoosta.
Santtu ( El San Miguel) on mukavasti kotiutunut uuteen kotiinsa Espoossa ja on löytänyt oman paikkansa perheenjäsenenä.
Santtu on päättänyt kasvaa SUUREKsi mäyräkoiraksi sillä sen ruokahalu on ollut mainio ja auta armias jos mamma ei saa ruokaa nopeammin valmiiksi kuin Santun mieli.Siinä saa kyllä mamma kuulla kunniansa.Ulkoiltu on reippaasti ja oman pihan rajat on merkattu.Nostipa Santtu oikein komeasti jalkaakin aamu lenkillä (hyvä ettei kaatunut koko pieni suuri koira) kun piti rehvakkaasti merkata tavattuaan jättiläisen kokoisen (siis Santun mielestä) naapurin uros mäykyn.Katsotaan kenestä ajanmyötä tulee Mäntykallion mäykky kunkku.
Uni on maittanut myös hyvin ja Santun mielestä on iiihanaa kelliä kaksos poikiemme sängyn jalkopäädyssä kun mamma lukee pojille iltasatua.
Käväistiin tänään vaalla ja vaaka näytti Santun painoksi karvan alta 4 kg , iso poika :D

Laumani on kasvanut

Heippa kaikki Rectus- kasvatit.

Minä olen Masa (Rectus Magnetic) ja vähän yli kolme vuotta jo.
Asustelen perheeni kanssa Porissa. Rakastan ulkoilua, mökkeilyä ja metsässä kulkemista. Meillä kun ei metsästystä harrasteta, olen keskittänyt metsästysviettini ruuan metsästämiseen. Kuulun sarjaan ”ahneet mäyräkoirat” ja olen kaikkiruokainen.

Kulunut vuosi on muuttanut elämääni paljon. Olen aikuistunut ja minusta on kuulemma tullut oikein herrasmies.

Keväällä tytär sai skootterin, innostuin siitä todella kovasti päästessäni kyytiin. Nopeasti minulle kuitenkin valkeni, että kyseinen kapistus vie Annia kovasti paljon pois kotoa. Välillä meillä on koko kerho ”Mopo- Misuja” ja ”Pärinä- Poikia”. Silloin poppikone on kovalla. Olen hiukan kateellinen tuolle pärisevälle kulkupelille. Annilla kun ei enää ole niin paljon aikaa leikkiä kanssani.

Onneksi mamma tykkää metsälenkeistä ja sienestämisestä, niin ihan kaikki kiva ei ole vähentynyt.

Kesällä alkoi perhe puhua vauvasta???? Niiden äänensävykin muuttui..sellaiseksi leperteleväksi.
No, minä kuuntelin kallistellen päätäni ja ihmettelin.
Reilu viikko sitten alkoi ilmassa olla outoa ”värinää”. Torstaina kävimme mamman ja Annin kanssa lempikaupassani (eläinkaupassa). Minulle ostettiin valjaat ja lisäksi pienet vaaleanpunaiset valjaat taluttimen kera. Huh. Ihmettelin mistä oikein on kysymys.

Perjantaina 4.9 ilmassa oli niin outoa oloa, että varmistin huomion saamiseni ja kävin ottamassa keittiön pöydältä pari lakritsipatukkaa, sekä tein pari muuta pientä kivaa jippoa. Oikein mäyrismäisiä juttuja. Opin nimittäin jo pentuna, miten siirtää tuoli kauemmaksi, jotta saan hypättyä sitä kautta pöydälle.... Tosin, nyt "aikuisena" en ole tehnyt sitä enään.. kuinka nyt tulikin mieleeni "kerrata pentuajan juttua"?

Illalla selitys hieman oudolle fiilikselleni selvisi. Meille tuli kasvatti-Mammani ja toi tullessaan sellaisen minikokoisen mäyräkoiran oikean "vauhtinakin". Kävin nuuhkaisemassa ja tuoksu oli vähän outo..hmmm. Yritin leikittää, pikkuinen vain vinkaisi ja heittäytyi selälleen. Outo tyyppi, ei leiki. Pikkukoiraa kaikki kutsuivat Elsaksi (Rectus El Sol).

Elsa olisi kyllä kovasti tullut ruokakupilleni, annoin ärähdysmerkin: pysy pois! Sitkeä tapaus ja yritti uudelleen. No, päädyin ratkaisuun olla syömättä. Mamma vähän huolestui.

Lauantaina kävimme jo Mamman, Annin ja Elsan kanssa sienimetsällä. Koko ajomatkan pieni itki, aikani kuunneltuani liityin myötätunnosta kuoroon. Hyvin neiti siellä metsässä kulki. Anni kantoi välillä, jotta Elsa sai levättyä.

Koska minulla on sellainen heijastinliivi, Mamma teki Elsallekin samanlaisen. Näymme metsässä ja pimeällä. Meidän molempien liiveissä lukee nimemme heijastimella. Pikkutärrä ei kyllä liivistä piitannut. Koitti kovasti päästä siitä eroon.. No, kyllä hän siihen aikanaan tottuu, kuten minäkin. Kun laitetaan liivi päälle, se tarkoittaa metsään menoa tai pimeään aikaan lenkkiä. Siis liivi = kivaa.

Hiffasin kuitenkin nopeasti mistä on kysymys ja että Elsa jää meille. Maanantaina sain kerjättyä Mammalta aamiaisella paistettua kanamunaa palan (suurta herkkuani) => Paloittelin herkun lattialle Elsalle, vinkiksi: tätä kannattaa maistaa.

Aika on mennyt kuin siivillä. Vasta on viikko yhteistä aikaa takana, olen oppinut leikkimään Elsan kanssa. Meillä on tosi kivaa yhdessä. Sienimetsälläkin olemme olleet jo useamman kerran ja mökilläkin yöpyneet. Ruokailummekin sujuvat hyvin, kumpikin syö omista kupeistaan. On myös mukavaa, että Elsa on oppinut suhtautumaan autoiluun yhtä lunkisti, kuin minäkin.

Elsa on kovasti kasvanut viikossa ja juoksee rappusiakin kuin vanha tekijä.

Hännänheilautuksin Team Aurinkomagneetti

Rectus Heart and Soul eli Hertta on kesän aikana kasvanut ainakin pituutta, mutta leveyttä saisi vielä kasvaa. Neiti on niin kova liikkumaan ja touhuamaan, ettei tarpeeksi ruokaa saa oikein annettua millään! Pentuhampaat ovat irronneet ihan itsestään ja uudet entistä ehommat kasvaneet tilalle. Turkkikin alkaa hiljalleen tuuheutua. Harjauksen vetovastuussa olevana toivon, ettei häntää, rinta- ja jalkakarvoja kuitenkaan uiteta Hertan toimesta yhtä innolla piimäkulhossa kuin korvakarvoja...

Hertta on saanut myös tutkia maailmaa, reissata mökeillä, partioleireillä ja sukulaisten luona ympäri Suomen. On tullut tavattua muita koiria ja ravattua erilaisia maastoja välillä oikein urakalla. Nyt syksyllä onkin sitten luvassa hieman seesteisempiä aikoja kodin lähimetsien eli Mustavuoren tutkimisen merkeissä.

Hertta on hieno neiti eikä oikein perusta sateesta, märästä maasta tai kurasta vaan jäisi kurjalla kielellä mieluummin viltin alle divaanille löhöämään. Eiköhän syksyn mittaa pahin nirsoilu säiden suhteen karise viimeinkin; sadepäivät kun tuskin vähenevät, kun syyskuu pyörähtää kunnolla käyntiin...