Kesä vilahti taas ohitse ja eilen palasimme Saaran kanssa lomalaitumilta Kaakkois-Suomesta takaisin tänne Tampereen opiskeluhulinoihin. Vietimme kesän vanhempieni luona, jossa Saaran seurana oli jo pennusta asti tutuksi tullut cairnterrieri Taavi sekä uudempi tuttavuus, äitini toinen cairni Jaska.
Ennen kesälaitumille lähtemistä kävimme Saaran kanssa kahdessa näyttelyssä. Lappeenrannasta pikkuneiti nappasi mukaansa EH:n ja arvostelun, joka sanoi: "20-kuukautinen narttu, jolla on mukava pää. Ylälinjan pitäisi olla parempi, hännän asento on oikea. Hieman avoin edestä. Karvan/turkin pitäisi olla parempi."
Lappeenrannan hyvien kokemusten saattelemana suuntasimme Tampereen näyttelyyn, joka päättyi pienoiseen katastrofiin. Jouduimme odottamaan vuoroamme nelisen tuntia, koska näyttelyaikataulu laahasi pahasti jäljessä. Kun viimein pääsimme kehään, Saara ei suvainnutkaan tuomarin hipelöintiä ja yritti purra tuomaria. Tampereelta käsiin jäi siis hylätty suoritus ja suuri ihmetys.
Tampereen jälkeen emme ole ehtineet (emmekä rohjenneet) osallistua näyttelyihin. Vietimme kerrassaan rentouttavan maaseutukesän ja Saara sai telmiä koirakavereidensa kanssa päivästä toiseen. Heinäkuun ajaksi erakoiduimme mökille, koska Saaralla oli juoksu, mutta muulloin koirakavereita oli läsnä päivittäin.
Saaran uusin laumakaveri Jaska liittyi joukkoomme ennen juhannusta ja sitkeä pentu on pistänyt Saaran ajoittain melko tiukillekin. Onneksi neiti on vielä sen verran nuori ja huumorintajuinen, että jaksaa leikkiä. Leikkiminen tosin kiinnostaa vain tuttujen koirien kanssa. Edes elokuussa tavattu oma sisko, Myy, ei saanut houkuteltua ujohkoa Saaraa painihommiin.
Syksyn mittaan jatkamme tokoilua ja ilmoittauduimme myös jäljestämiskurssille. Kesällä ehdimme kokeilla kaksi verijälkeä ja niiden harjoittelemista on tarkoitus jatkaa vielä tänä syksynä tai viimeistään ensi kesänä. Jäljestämiskurssilla taas harjoittelemme toisenlaista jäljestämistä, hajun perusteella ilmeisesti. Tampereen näyttelytapahtumien takia suunnitteilla on myös näyttelykurssille osallistuminen, mutta vielä en ole meitä sellaiselle ilmoittanut. Täällä näyttäisi olevan myös runsaasti mätsäreitä eli harjoitusmahdollisuuksia löytyy, kunhan vain rohkenisimme lähtemään.
Onpa Saara suloinen mäykkyneiti! Ja luonnikkaita nämä meidän Rectus-neidit ovat - Rellalla meni kesällä 3 mätsäriä mallikkaasti, vaan heinäkuun näyttelyssä taas päätti, että ehei, vieraat ei hänen hampaitaan kurki.. Sai kuitenkin arvostelun. Parin päivän päästä mätsärissä oli miestuomari ja Rella pisti todella ranttaliksi, tuomarikin kutsui "kiukkupussiksi";-) Seuraava mätsäri (naistuomari) meni jotenkuten, vaikka R. kovin varauksellinen. Saas nähdä miten tulee käymään ensi sunnuntain näyttelyssä???
VastaaPoistaMe pidetään teille peukut pystyssä sunnuntaina. Toivottavasti Rella on hyvällä tuulella ja vieraat ihmiset vähemmän epäilyttäviä. Varsin luonnerikkaita ovat kyllä ja itsepäisiä, kun sille päälle sattuvat. Onneksi näyttelytaival ei ole se ainoa mahdollinen :)
VastaaPoistaKiitos, peukkuja tarvitaan;-)
VastaaPoista