Team Aurinkomagneetti tervehtii

Kiitos kaikille joulutoivotuksista ja terveisistä.

Kuvanne ovat syötävän suloisia ja voin vain kuvitella miten ihkua on kylpeä....ehkä jonain päivänä pihasaunaamme ilmestyy kylpyamme. Teksteistä on selvinnyt että Rectuslaisilla on onnepäivät eivätkä taida íhan aina tietää olevansa koiria... kuten ei Elsa ja Masakaan :)

Elsa on kova plikka saunomaan. Masa ei niinkään saunasta välitä.

Kuvia syksyn viimeisiltä kauniilta päiviltä.

Syksyn sadekelit eivät Elsan ulkoiluintoa jarruttaneet, Masan kylläkin. Hra on sen verran arvonsa tunteva, ettei kurakeleistä välitä. Lenkille lähdettyämme Masan intokin nosti päätään ja nauteimme ulkoilusta keleistä huolimatta.

Ensilumen saapuessa ilo koirilla oli korkealla. Molemmat nauttivat lumesta. Muutamina kovina pakkaspäivinä piipahdimme vai pihalla, tassut kun tahtoivat jäätyä.

Elsa on tällä hetkellä 5,5 kiloinen neito, jolla turkki on kuin karhulla. Karvaa nimittäin riittää. Taitaa pikkuneiti ryhtyä miss pörröksi. Hännästäkin näyttää tulevan karvapeitteen takia oikein muhkea. Korvien päällä on vielä suloiset vauvakarvapörröt, joihin en harjalla tms koske.. jotta sailyisivät mahdollisimman pitkään.

Vaaleanpunaiset pentuvaljaat kävivät pieneksi, joten typy sai "isojen koirien" valjaat ja tietysti punaiset.

Masan dieetti on joulusta huolimatta sujunut hyvin. Poitsu painaa sylipunnituksella 11.1 kg. Eli -1.1 kg on hävinnyt korkeimmasta painosta. Meillä on ensi kesänä kunnon rantaleijona, oikea bech boy. Painonpudotus on hieman ohentanut Masan karvapeitettä .

Lumessa juoksukin sujuu Masalta lennokkaasti kilojen karisemisen myötä.

Hankijuoksu on liikuntana tosi tehokasta niin koirille kuin mammallekkin.

Elsan lennokas luminäyte. Pikkutärrä pomppii
hangessa kuin delfiini meressä konsanaan.

Minä jouluähkyisenä "lyllerrän" perässä. Lähimetsässämme on ihania polkuja, joita on mukava kulkea. Koirat saavat juosta vapaana. Iltaisinkin on nähnyt puikkelehtia puiden lomassa. Pururataosuus on valaistu, mutta kyllä metsäpolku on aina ykkönen.

Onnistuin tumpsahtamaan nenulleni ylittäessämme pientä lumentäyteistyä ojaa. Oli koirat ihmeissään kun punersin ähisten ylös. Keräämäni joulukilot tuntuvat heti.

Siispä, siirryn karppiruokavaliooni takaisin heti vuoden vaihteen jälkeen.


Lenkin jälkeen on mukava nukahtaa eteisin penkinpäällispatjalle, patterin viereen ja tietysti päällekkäin. Toinen lempipaikka on rappuset. Siitä kun on hyvä tarkkailla: kukaan ei poistu tai tule näkemättä.

Elsan hampaiden vaihtuminen on käynyt huomaamattomasti. Neiti on keskittynyt puremaan puruleluja, joten "turnausmenetyksiä" ei juuri ole. Mitä nyt hän hiukan on tuunannut lisää iskän jo Masan tuunausaloitettuja Reinoja. Pukilla oli syy tuoda uudet aamutoffelit iskälle.

Masa ilmeisesti on kouluttanut puremisen

suhteen pikkuista sen verran hyvin, ettei naskaleita ole kokeiltu kovasti.

Sisäsiisteyttä yhä harjoitellaan. Masa oli ekana jouluna 2kk Elsaa vanhempi ja merkkaili olohuoneen verhot pariin kertaan...siis meillä pestiin verhoja Masan pentuaikana aattonakin.

Oppi poika viimein, joten oppii Elsakin aikanaan. Etuna Elsalla on se, ettei hänen pisut ole hajultaa likimainkaan samaa luokkaa kuin Masan.

Kotimme on siis likimain matoton vielä. Ruoka-ja olohuoneisiin olemme koirilta pääsyn estäneet, samoin kun koirien jäädessä keskenään, portitamme rappuset esteeksi yläkertaan menolle. Masa nimittäin pentuaikana kävi kiukkupisumassa yläkerran oleskelutilan sohvan jokuseen kertaan yksin jäädessään... no, saimmehan syyn hankkia uuden sohvan. Pesullakkaan ei testosteronitykin tehotuksua saanut pois. Nykyisin Masa on kaikin puolin oikea gentlemanni, joten hänen osaltaan ovat pentuajan harmit ovat taaksejäänyttä elämää.

Pikkukirppu kyllä osaa myös tehdä mielenosoituspisut tarvittaessa. Esim. Annin päiväpeitto on pyörähdellyt pesukoneessa jokusen kerran. Jostain syystä Tärrä lirauttaa peitolle heti, jos pääsee Annin huoneeseen ja sänkyyn. Neidolla on siis pääsykielto huoneeseen. Tosin, tänä aamulla aamiaisen ja aamu-ulkoilun jälkeen kömpi salaa Annin viereen ja nukkui oikin nätisti siellä.

Aamulla kun Elsa herää, hän käy aina katsomassa eteisin boxissa, josko Masa olisi siellä. Noutaa mitä ilmeisemmin aamiaiselle:)

Rakkailla koirilla on monta nimeä, niin meidänkin makkaroilla. Tarrapampula on niistä yksi, sillä Elsa kulkee perässäni kuin magneetti ja nukkuu jalkojeni päällä (siis hän on hieman itsenäistynyt...ekat viikot kun nukkui hiuksissani).

Olimme ma-ti mökillä, joten Masa nukkui tyynylläni ja Elsa jaloissani...mietin siinä että mites, jos näitä olisi vielä useampi ...(haaveilen kolmannesta, siinä vaiheessa kun tytär lentää pesästä..).

Siis vaikka Koff lähti Porista, meille jäi mäyris ja pentu.

Tälläisiä vuoden viimeisiä terveisiä ja hyvät Uuden Vuoden toivotukset Teille kaikille.

Toivotteleepi Team Aurinkomagneetti perheineen.