Terveisiä täältä Helsingin Fallpakasta!

Hertta (Rectus Heart and Soul) vietti tänään tohinantäyteisen päivän lapinkoiranpennun Pyryn (3kk) kanssa. Hertta ja Pyry ovat tavanneet jo useammankin kerran, kun lähekkäin asuvat.

Pyry on jo nyt Herttaa roimasti isompi, mutta motoriikassa olisi nassikalla vielä petraamista, että pysyisi vauhtimakkaramme perässä. Pyryllä onkin paha tapa Hertan ylivoimaiseen vauhtiin hermostuessaan alkaa alistaa tätä kaikin miehisin keinoin, mutta eiköhän se vähene, kun puntit hieman tasaantuvat.

Koirapuistossa tapasimme kaksi uutta kaveria, joiden kanssa touhusimme siellä hetken. Toinen oli parsonrussellinterrieri, jonka kanssa Hertta sai hyvät kirmailut aikaiseksi, kun taas Pyry touhusi aikamoisen saksanpaimenkoiramötkäleen kanssa. Kaikki neljä puistossa ollutta koiraa olivat alle vuoden ikäisiä, joten meno oli varsin vauhdikasta. Koirat käyttäytyivät kuitenkin kaikki oikein herraskaisesti toisiaan kohtaan eikä tarvinnut pelätä, että pienimmillekään sattuisi mitään.

Hertta, varsin pieni kun on, sai melkein sydänkohtauksen, kun sakemanni tuli häntä heiluen ja vauhdilla haistelemaan uutta tulijaa. Hertta ei ollut hetkeen joutunut niin lähelle yhtä valtavaa kaveria... Neiti huusikin kuin viimeistä päivää korkean ja kauhistuneen

"nyt tuli sitten loppu"-kiljahduksen ja juoksi kunniakierroksen jälkeen jalkoihini turvaan. Leikittyään hetken Pyryn ja pienemmän kaverinsa kanssa Hertta uskaltautui tutkimaan sakemanniakin, mutta pysytteli koko ajan hieman varautuneena mokoman möhkäleen suhteen.

Hertta on saanut koirakontakteja myöskin Niinan kanssa järjestettyjen treffien kautta. Ainakin Funny ja Jekku (R. Estrella Galicia) ovat päässeet touhuamaan Hertan kanssa. Olisi kyllä mukavaa päästä näkemään Herttaa tohottamassa myöskin sisarustensa kanssa, jos saataisiin joskus treffit pystyyn silläkin saralla!

Syksyn sadekelit ja mutavelliksi muuttuneet kinttupolut ja hiekkakakuiksi kenkiin (ja koiraan) paakkuuntuva lenkkipolun pohja ovat saaneet allekirjoittaneen siivousneuroottisen puolen harkitsemaan vakaasti akkukäyttöisen kevytimurin tai ainakin kunnollisen kurarallin hankkimista eteiseen - saa nähdä, mihin päädymme. Joka tapauksessa tämänpäiväisen

pesu-urakan jälkeen olen onnellinen melko-helposti-puhdistettavan-koiran (ei lapinkoiran!) omistaja.

Hertalla on näillä näkymin marraskuun aikana kaksi näyttelykokeilua edessä, mikäli kaikin puolin pysytään terveenä. Hieman jo nyt jännittää, miten siellä menee... Onneksi on asiantuntija viemässä Herttaa näyttelyihin; Itse kun en ole koirien kanssa näyttelyitä kiertänyt, niin Hertta melko herkkävaistoisena olisi aivan räjähdysaltis, jos hermostuneena koettaisin sen kanssa siellä toimia. Ja harjoitellahan näin alussa on tarkoitus!