
Reissu meni kaikkineen ihan hyvin ja Hertta suoriutui kuulemma ensikertalaiseksi mainiosti jäljen seuraamisesta. Yllättävän hyvin se jaksoi keskittyä ylimääräisestä energiasta, vieraasta ympäristöstä ja metsän jännistä hajuista (mm. jokin raato lojui kaluttuna metsässä) huolimatta.
Pieni säikähdyskin koettiin. Hertan jälkihihnan solmut olivat päässeet löystymään ja siksi se pääsi kaahottamaan kerran karkuun jonkin metsäkanalinnun noustessa lentoon pusikosta.
Perusteellisen kertaopetuksen jälkeen uskoisin, huolellisella muistiinpalauttamisella homman alussa, osaavani tehdä jälkiä itsekin lähimetsiin ja varsinkin mökillä tms. paikoissa, joissa metsäalueet eivät ole jatkuvassa virkistyskäytössä. Onhan se mukavaa, kun voi tarjota koiruudelle jotain mielekästä puuhaa ja käyttöä nuuskuttimille.
Nyt juhannuksena (sekä lähiviikonloppuina että lomalla muutenkin) pitäisikin treenata Hertan kanssa jälkihommia lisää, koska Hertta lähtee siinä puuhassa mahdollisesti arvioitavaksi alkusyksystä.





Seuraavana aamuna Rella päästi herran jo viereensä soffalle;-)
Niinan houkuttelemana käytiin toukokuussa myös kahdessa match show'ssa, joissa Rella esittäytyi jo mallikkaammin kuin viime elokuun näyttelyssä, jossa ei suostunut arvosteltavaksi;-) Match show'ssa Rella tapasi myös Myy-siskoaan, ja vanhat pentuajan painit tuntui muistuvan heti mieleen, vaikka malttoivat vähän poseeratakin.. 
